Perttu Pölönen: Osaamisemme on paljon enemmän kuin titteli

Perttu Pölösellä on helpottunut olo. Hän teki ennen haastattelua viimeisimmät muokkaukset Tulevaisuuden identiteetit -kirjaan, jota odotettiin jo painokoneelle. 

Perttu Pölönen on vasta 25-vuotias, mutta hän on saanut jo paljon aikaan. Ehkä siksi, että futuristi katsoo asioita isosti, katse on tulevaisuudessa.

Pölönen on tulevaisuudentutkija, keksijä, säveltäjä ja yrittäjä, joka tunnetaan myös puhujana ja kirjailijana. Hän tuli suuren yleisön tietoisuuteen jo lukiolaisena musiikin teorian opetukseen tarkoitetulla Sävelkello-metodillaan ja siihen liittyvällä sovelluksella. Yhdysvaltalainen MIT-yliopisto on listannut hänet 35 lupaavimman alle 35-vuotiaan eurooppalaisen joukkoon pari vuotta sitten. Vuonna 2014 Pölönen valittiin Slushissa luovimmaksi suomalaiseksi. Vuotta aiemmin hän oli voittanut Euroopan suurimman nuorten tutkimuskilpailun Sävelkellollaan, jonka avulla hän pääsi opiskelemaan myös Piilaaksoon.

Kulunut vuosikin on ollut tuottelias. Pölöseltä ilmestyi tammikuussa Tulevaisuuden lukujärjestys -kirja, ja Tulevaisuuden identiteetit (Otava) tuli painosta marraskuussa. Syksyllä hän pääsi taas esiintymislavoille.

– Tulevaisuuden identiteetit -kirjan kirjoittaminen sujui nopeasti. Tekstiä syntyi lähes omalla painollaan. Kun aihe kiinnostaa, siihen syventyy intohimoisesti. Flow-tilassa mieli lepää, vaikka se on samalla aktiivinen.

Jännittää ja innostaa

Kun Pölönen pohtii tulevaisuuden haasteita ja mahdollisuuksia, yksi teemoista on sopeutuminen. Korona- aikana se on tullut meille kaikille tutuksi. Pölönen joutui itse jättämään pandemian takia väliin esimerkiksi Yhdysvaltoihin, Latviaan ja Itävaltaan saadut esiintymiskutsut puhumattakaan monista kotimaan peruuntuneista tapahtumista.

Hän käänsi kuitenkin esiin kriisin positiivisen puolen eli hyödynsi yllättäen saadun lisäajan kirjan tekemiseen. Jo Tulevaisuuden lukujärjestyksessä sivuttiin minäkuvaa ja tulevaisuuden identiteettejä. Nyt kustantaja kannusti tarttumaan aiheeseen laajemmin.

Pölönen myöntää, että kirjan julkaiseminen jännittää ja innostaa.

– Teoksen valmistumisen prosessi on minulle tuttu säveltäjänä, mutta odotan innoissani lukijoiden palautetta uudesta kirjasta. Ensimmäisen kirjan aikana kävin somessa kurkistamassa, mitä siitä sanotaan ja miten viestejä jaetaan eteenpäin. Oli hienoa huomata, kuinka Tulevaisuuden lukujärjestyksen tarinallisuus kiinnosti niin kymmenvuotiaita kuin kahdeksankymppisiäkin.

Pölönen odottaa jo uuteen kirjaan liittyviä esiintymisiä. Kysytty puhuja nousee lavalle kansainvälisillä areenoilla ja kotimaisissa yritystapahtumissa. Hän korostaa puheenvuoroissaan myötäelämisen taitoa ja antaa eväitä miettiä esimerkiksi luovuutta ja uskallusta uudella tavalla.

Kriisi voi luoda uutta

Pölönen on tarttunut kirjoissaan, haastatteluissaan ja syksyn esiintymisissään muutoksen mahdollisuuksiin. Aihe on ajankohtainen, koska korona tulee muuttamaan niin maailmaa kuin meidän kaikkien elämääkin. Hän näkee epidemian esimerkkinä kriisin luomasta muutoksesta, jonka kautta voimme oppia lisää omasta itsestämme ja muista ihmisistä. Muutos pakottaa meitä menemään eteenpäin.

Pölönen toteaa kriisin ja muutoksen kannustavan meitä luovemmiksi. Kun on vähemmän resursseja tarjolla, käytämme niitä rikkaammin ja voimme ajatella tulevaa uudella tavalla. On hyvä kysyä, uskallanko ottaa riskin, uskallanko mennä eteenpäin. Pölönen nostaa esimerkiksi etätöihin sopeutumisen. Nopeasti muuttuneessa tilanteessa meidän on tarvinnut miettiä uudenlaisia tapoja tehdä töitä, ja tähän on sopeuduttu.

Pölöselle muutoksessa on tärkeää huomata myös se, mikä ei muutu, koska sen varaan voimme rakentaa tulevaisuutta. Esimerkiksi yrittäjien kannattaa miettiä, mitkä asiat kestävät aikaa – ja satsata niihin.

– Tärkeintä ei siis olekaan se, mikä muuttuu, vaan se, mikä ei muutu, Pölönen sanoo.

Teknologian avulla asioita voidaan tehdä nopeammin, mutta esimerkiksi asiakaspalvelussa henkilökohtaista kohtaamista ja palvelua ei voi verrata koneen automaattiseen suoritukseen.

– Sanotaan, että ihmiset tulevat sairastamaan ja riitelemään aina, joten lääkäreille ja juristeille on kysyntää tulevaisuudessakin. Heidän roolinsa tulee kuitenkin muuttumaan, sillä tekoäly laatii diagnooseja ja etsii lakipykäliä. Hoitamiseen ja paranemiseen tarvitaan kuitenkin aitoja kohtaamisia. Vaikka teknologian kehitys muuttaa työelämää ja ammatti-identiteettejämme, inhimillisyyden ja empatian rooli pysyy ennallaan ja niiden merkitys jopa kasvaa, Pölönen vakuuttaa.

Empatia ja myötätunto ovat Pölösen mukaan teknologian välttämätön vastapaino. Ympärillämme olevat ihmiset tuovat elämäämme mielekkyyttä, ja myötäelämisen taitoa kehittämällä saamme enemmän väriä ja syvyyttä arkeen.

Taito on enemmän kuin ammatti

Teknologian kehittyminen muokkaa työpaikkoja. Muuttuva työelämä taas muokkaa ajatusmaailmaamme ja tapaamme toimia, ja osa töistä sekä ammattinimikkeistä tulee tulevaisuudessa automaation kautta katoamaankin. Pölönen kyseenalaistaa ajatuksen, että määrittäisimme itseämme ja identiteettiämme vain työn ja ammatin kautta. Esimerkiksi työtön ei ole taidoton.

Pölönen kehottaakin meitä ankkuroitumaan siihen, mikä meille on ominaisinta, eikä yhteen, kapeaan ammatilliseen sektoriin. Nämä teemat ovat esillä Tulevaisuuden identiteetit -kirjassa.

– Osaamisemme on paljon enemmän kuin titteli. Haluan nostaa esiin ajatuksen taitotittelistä. Jokaisella meistä on jokin taito, jossa olemme vahvoja. Tulevaisuuden työelämässä identiteettimme ei perustu enää ammattiin, vaan taitoihin. Emme nykyisessä työssämme välttämättä edes käytä hyödyksi juuri sitä, missä olemme parhaimmillamme. Tulevaisuudessa tavoitteenamme on tehdä sitä työtä, josta innostumme. Tämä vaatii uuden oppimista ja monipuolisuutta, tarvitaan elinikäistä oppimista, ikuisia taitoja.

Pölönen kannustaa ottamaan riskin muutoksenkin pelossa, pohtimaan omaa osaamista ja tuomaan sen näkyväksi. Jotain uutta aukeaa, kun löytää vastauksen kysymykseen, missä minä olen hyvä. Taito ei tulevaisuudessa tarkoita yhtä asiaa, vaan sitä, että löytää osaamisessa eri aloja yhdistäviä tekijöitä. Tämä lisää liikkuvuutta tehtävien välillä ja mahdollistaa uudet asiat muuttuvassa työelämässä.

– Kun olet enemmän kuin työsi, mahdollisuuksiakin on enemmän. Ammattinimike ei vielä kerro, missä asiassa olet oikeasti hyvä tai millaisia ongelmia osaat ratkaista.

Selkeyttäjän ja virittäjän työ

Pölönen pohtii kirjassaan poikkitieteellisesti osaamista taitoon ja tekemiseen liittyvinä ammatteina. Lukijalta kysytään muun muassa, onko hän mahdollistaja, innostaja, kiteyttäjä tai kirkastaja. Esimerkiksi ihminen, joka osaa avata ongelmia ja tehdä ne ymmärrettäviksi, on selkeyttäjä. Opettaja taas kirkastaa ideoita ja on siis kirkastaja, jolla on potentiaalia monenlaisen työn tekemiseen. Myös jouduttaja on haluttu työntekijä.

– Olen itse värittäjä tai jopa maustaja, joka luo nyansseja sävelten, sanojen ja puheen avulla, Pölönen kertoo.

Uudenlaisen identiteettiajattelun toteuttaminen vaatii uskallusta, koska se edellyttää, että jokainen tuo työympäristössä rohkeasti esille omia tarpeitaan ja nostaa esille osaamistaan. Pölönen toteaa, että poisoppiminen on nimenomaan poisoppimisen taitoa tarvitsisimme nyt. Moniin käytäntöihin on ehditty jo tottua ja juurtua. Itseään on silti hyvä haastaa.

– Kun löytää jotain tarpeeksi tärkeää, on riskin ottaminen aina sen arvoista. Riskin ottamisesta seuraa oppimista. Sanotaan, että pessimistit vaikuttavat fiksuilta, mutta optimistit oppivat uutta. Riskinotto on kehityksessä välttämätöntä, koska himmailu ei vie eteenpäin.

Pölönen ehdottaakin meitä kysymään itseltämme, tarvitsenko uuden alun.

Asuntolaina lisää suunnitelmallisuutta

Pölösellä on kolme yritystä. Sävelkello-sovelluksen ja henkilöfirmansa lisäksi hänellä on Myanmarissa voittoa tavoittelematon yritys, joka kehittää lisätyn todellisuuden opetussovelluksia. Hänen mielestään yrittäjämäinen ajatustapa sopii kaikille. Koska tulevaisuudessa varmoja ammatteja ja elämän mittaisia työuria ei enää välttämättä ole, on hyvä ottaa vastuu omille harteille.

Kuluttajana Pölönen miettii tavaroiden haalimisen mielekkyyttä. Ilmastonmuutos on niin iso asia, että se on mukana arjen valinnoissa.

– Muutin keväällä omaan asuntoon, ja asuntolaina on tuonut myös uutta perspektiiviä ja suunnitelmallisuutta ajatteluun.

Pölönen on talousasioissakin tulevaisuuteen katsoja. Hänellä on sijoituksia ja rahastoja, joihin varallisuus on hajautettuna.

– Ei rahaa voi pitää lepäämässä. Korona-aika on opettanut varautumaan, Pölönen tiivistää.

Teksti Johanna Pelto-Timperi
Kuvat Satu Kemppainen