Tiistenjokelainen kuvanveistäjä Timo Suvanto hoitaa pankkiasiat laskuista käteisnostoihin edelleen samassa pankissa, johon hänelle avattiin tili 80 vuotta sitten. Rahoituspäällikkö Kaisu Liljan kanssa vaihdetaan joka käynnillä myös kuulumisia.
Lilja: ”Etkös sinä, Timo, ole ollut POP Pankin asiakas lähes koko ikäsi?”
Suvanto: ”Näin on, en ollut täyttänyt vuottakaan, kun joku avasi minulle tilin. Muistan, että elämä lapsuudessani oli vaikeaa ja rahat vähissä. Kun olin 12-vuotias, hevosemme pillastui, putosin reen kyydistä ja jäin reen ja seinän väliin. Lantioni meni halki, mutta minua ei viety lääkäriin. Makasin kolme kuukautta alasängyssä, ja koulu meni pieleen. Kyllä se otti nuoren pojan luonnolle. Silloin pyysin paperia ja lyijykyniä ja aloin piirtää. Piirsin mielikuvistani luontokuvia jokirannasta.”
Lilja: ”Timo on tuonut meille pankkiinkin signeerattuja piirustuksiaan. Minulla on myös kotona kehystettynä kolme Timon piirtämää kuvaa peltomaisemista ja mäntymetsistä. On ollut ilo laittaa ne seinälle.”
Suvanto: ”Tarvitsin pankista asuntolainaa ensimmäisen kerran 1960-luvun puolivälissä, kun aloin rakentaa kahden perheen asuntoa lapsuudenkotini pihapiiriin. Äiteeni ja isäni muuttivat talon toiseen päähän. Parikymmentä vuotta myöhemmin rakensin taas omakotitaloa pankin lainalla, tällä kertaa Lapuan keskustaan. Lantioni ei kuitenkaan enää kestänyt kovaa työtä. Jouduin lopulta laskeutumaan polvilleni vetämään happea. Kyllä oli Vaasassa lääkäreillä röntgenkuvissa ihmettelemistä, kun lapsena loukkaamani lantio oli rustottunut ihan ristiin. Minut leikattiin Invalidisäätiöllä, ja minulta kiellettiin raskas työ, mutta silti tein kivitöitä vielä melkein 40 vuotta.”
Lilja: ”Kun Suomi täytti sata vuotta, pankkimme tilasi Timolta kiviveistoksen, jossa on sata kultaista tähteä. Arvokas patsas on esillä pankin asiakastilassa. Kokoustilassamme on myös Timon kolmen puutaulun sarja vuodenaikojen vaihtelusta. Timo on upea taiteilija ja ihminen. Olen käynyt hänen ateljeessaan useammankin kerran. Siellä on todella paljon nähtävää.”
Suvanto: ”Olen hyvin vähän käynyt mitään taidekursseja. Ensimmäisen kivityöni tein 1980-luvulla erääseen taidekilpailuun, ja sen jälkeen tein kiviveistoksia monta kymmentä vuotta putkeen. Kun sain yhden työn valmiiksi, menin heti seuraavaan. Ei siitä olisi tullut mitään ilman pankkia. Saatoin tehdä yhtä tilaustyötä vuoden päivät, ennen kuin sain siitä palkan. Minulla oli monta velkaa päällekkäin, mutta aina sain rahaa hätätilanteeseen.”
Suvannon veistosateljee Lutinvintti sijaitsee Tiistenjoen kylässä, lapsuudenkodin pihapiirissä. Kuvassa Kaisu Lilja ja Timo Suvanto.
Sama, tuttu pankkineuvoja jo vuodesta 1998
Lilja: ”Timppa oli minulle jo tuttu, kun tulin Tiistenjoen Osuuspankkiin töihin vuonna 1998, koska olin sitä ennen ollut töissä Lapuan postissa ja olimme moikkailleet postiasioissa.”
Suvanto: ”Pääsin veloista kuiville vuoden 2010 paikkeilla. Nyt käyn pankissa hoitamassa laskujani ja hakemassa käteisrahaa. Nuoremmat poikamme ovat opettaneet emäntää hoitamaan raha-asioita netissä, mutta itse en osaa käyttää tietokonetta.”
"Saatoin tehdä yhtä tilaustyötä vuoden päivät, ennen kuin sain siitä palkan."
Lilja: ”Se on aina piristävä hetki, kun Timo käy pankissa. Meillä on samanlainen huumorintaju, ja vaihdamme samalla aina kuulumisiakin. Koska asumme vain 500 metrin päässä toisistamme, törmäämme toisiimme usein pihallakin.”
Suvanto: ”Viimeinen suuri julkinen kivityöni valmistui kaksi ja puoli vuotta sitten. Sen paljastamista jouduttiin siirtämään kolme kertaa, kun en meinannut enää millään jaksaa. Oikea olkapääni on kulunut ihan loppuun, ja toinen korvani on pimeä. Nyt piirrän taas paljon – niitä samoja luontokuvia kuin silloin 12-vuotiaanakin, jalostuneimpina vain.”
Teksti: Johanna Tilus
Kuvat: Kari Hernesniemi
Teksti on alun perin julkaistu Koivunlehdessä kesäkuussa 2022.
