Menneet sata vuotta ovat tarjonneet Sylvi Heinille paitsi elämän ylä- ja alamäkiä myös näköalan Suomea mullistaneisiin tapahtumiin. Tärkein oppi on hänen mielestään kuitenkin taito olla murehtimatta menneitä ja jatkaa eteenpäin.
— Eihän se syntymäpäivä ole sen erikoisempi kuin muutkaan päivät. Ei pidetä sitä nyt minään ihmeenä, vaan otetaan mahdollisimman loivasti, naurahtaa elokuussa sata vuotta täyttänyt Sylvi Heini.
Heini on kotoisin Mäntyharjulta, mutta muutti koulujen päätyttyä Lahteen. Hän työskenteli muun muassa kotiapulaisena monessa paikassa ja auttoi isäntäväkeä niin kotitalous- kuin navettahommissakin. Tulevaisuus vaikutti valoisalta. Sitten taivaanrantaan ilmestyi synkkiä pilviä. Talvisodan syttyessä Heini oli kaksikymmentävuotias.
– Mieheni sai sodassa osuman selkäänsä ja haavoittui. Hän onneksi selvisi siitä, mutta nuo ajat olivat todellista taistelua myös itselleni. Olimme rakentamassa omaa kotia, kun sota ja haavoittuminen muuttivat elämän kulkua. Kaikki meni uusiksi. Se oli vaikeaa aikaa, hän muistelee.
Ylä- ja alamäet ovat opettaneet ottamaan elämän sellaisenaan vastaan.
– Mitäs niistä menneistä. Nyt minä elän tätä elämää ja menen eteenpäin, Heini toteaa.
Asiakaslähtöistä palvelua
Nyt Heini asuu yksin kerrostaloasunnossa.
– Pärjään täällä oikein hyvin. On keittiö, olohuone ja makuuhuone, ja neljännestä kerroksesta on hyvä katsella liikennettä ja elämää. Kauppareissut ja siivoamiset hoidan itse. Ei tässä ole mitään hätää, kun vain terveyttä riittää. Ainakaan tähän asti ei ole ollut moittimista sen suhteen.
Asunnon keskeinen sijainti ja palveluiden läheisyys helpottavat arkea. Raha-asiat hoituvat mukavasti läheisessä Lammin POP Pankissa. Heini on ollut tyytyväinen siihen, että voi asioida itselleen sopivalla tavalla. Arjen sujumisen kannalta on tärkeää, että edelleen löytyy asiakaslähtöistä ja joustavaa palvelua.
– Ainakin minun kohdallani kaikki on toiminut hyvin. Sen kuin menen paikan päälle ja kerron, mitä tarvitsen.
Ei enempää kuin tarvitsee
Heini on elänyt läpi 1930-luvun talouskasvun, sotien jälkeisen kriisin ja jälleenrakennuksen, 1980-luvun nousukauden ja uudet talouskriisit. Hän on oppinut, ettei tavallisen kansalaisen kannata seurata liikaa suhdanteiden vaihteluita, vaan panostaa omasta taloudestaan huolehtimiseen.
– Olen keskittynyt oikeastaan vain siihen, miten itse käytän rahaa. Kun elanto on ollut tiukassa, olen oppinut elämään sen mukaan, mitä on saatavilla. Melko vähällä pärjään edelleenkin, koska en harrasta mitään hullutuksia, hän naurahtaa.
Kokemusten myötä Heini on todennut, että kohtuullisuuteen pyrkiminen kannattaa elämässä ylipäätään.
– Vaikka tarjolla olisi runsautta, ei kannata ottaa enempää kuin itse tarvitsee. Sillä pärjää aika pitkälle.
Tulevaisuuteen Heini suhtautuu leppoisasti.
– Menen päivän kerrallaan. Viime aikoina olen laiskotellut ja nautiskellut vapaa-ajasta, ja luultavasti jatkan samaan malliin.
Teksti: Juho Heikkinen
Kuva: Sebastian Ratu
