Alla oleva "tositarina" on epätosi - tilanteesta, joka voisi hieman muunneltuna tapahtua kenelle tahansa, joka on koskaan rakastunut ja päätynyt avioliiton ei-välttämättä niin auvoiseen satamaan. Tarina kumpuaa POP Pankki Tampere Kurikan lakimiehen pitkän työuran varrella todistamista lukuisista tosielämän sattumuksista ja kokemuksen syvästä rintaäänestä. Tarinan pääasiallinen tarkoitus on ennen kaikkea muistuttaa ihmiselämän yllätyksellisyydestä ja avioehdon tärkeydestä.
Tarinan päähenkilöt ovat Saara ja Onni. Lyhyesti sanottuna, Saara tapasi Onnin ja he astuivat avioliiton (myrskyiseen) satamaan.
Saaralla oli kaksi henkilöä työllistävä yritys, jota tämä oli jo pyörittänyt pari vuotta ja toiminta alkoi olla kannattavaa. Saara oli myös perinyt vanhemmiltaan kolmion ja hiukan rahaa, ja saanut hankittua kesämökin sekä auton. Saaran omaisuuden arvo oli naimisiin mennessä noin 350 000 €. Onni taas kävi palkkatöissä, asui vuokralla ja käytti rahat sitä mukaa kun ne sai, jolloin Onnin omaisuus oli käytännössä 0 €.
Moni ei tule edes ajatelleeksi avioehtoa
Tästä alkoi yhteinen taival - ja avioehto ei tässä vaiheessa juolahtanut Saaran mieleen. Onni muutti Saaran luokse ja jatkoi osa-aikatyössä. Saara kehitti yritystä ja kasvatti sen nettovarallisuutta toiveenaan päästä kiinni kevyemmin verotettuihin osinkotuloihin. Yritys investoi kasvuun ja palkkasi vuosien kuluessa lisää henkilökuntaa. Saara myös säästi sijoittamalla pörssiosakkeisiin, joiden osalta toteutui toivottu kurssinousu ja osinkotuotoista jäi vielä jotakin sukanvarteen. Saara otti vielä yksilöllisen eläkevakuutuksen ajatellessaan varmistaa huolettomat joutenolon päivät palmun alla.
Onni satsasi osa-aikatyöstä saamansa tulot kuntosaliharrastukseen, kalastukseen ja uuteen mönkijään. Saara maksoi avioparin juoksevat kulut yksin, sillä avioliittolain nojalla molemmat puolisot osallistuvat perheen elatukseen elatuskykynsä mukaan. Vuodet vierivät ja avioliitto ontui eteenpäin. Kymmenen avioliittovuoden jälkeen Onni oli vihdoin saanut tarpeekseen aina töissä olevasta puolisostaan. Onni laski, että hänelle kuuluu jotakin Saaran kasaan saamasta omaisuudesta, koska on vuosia saanut kärsiä väljähtäneessä avioliitossa. Niinpä Onni pakkasi laukkunsa, jätti kerrostalokolmion avaimet keittiön pöydälle ja postitti vielä avioerohakemuksen käräjäoikeuteen.
Avioero ilman avioehtoa voi tulla kalliiksi
Niinpä Saara löysi itsensä lukemasta käräjäoikeudesta lähetettyä tiedoksisaantitodistusta avioerohakemuksesta. Toisessa kirjeessä tuli Onnin palkkaamalta asianajajalta vaade osituksen toimittamisesta, missä lainoppinut oli ansiokkaasti Onnilta ja verottajalta saamistaan tiedoista koostanut kudelman Saaran varallisuudesta:
- Tampereen kolmion arvo 250 000 €
- kesämökkikiinteistön arvo noin 150 000 €
- osakeyhtiön osakkeiden arvo varovasti arvioiden 600 000 €
- arvo-osuustilillä olevien pörssiosakkeiden arvo noin 200 000 €
- eläkevakuutussäästö noin 70 000 €
- sekä tilivarat 40 000 €
Saara oli ollut onnellisessa asemassa, kun ei ollut koskaan tarvinnut velkaa. Näin ollen Saaran netto-omaisuuden arvo oli asianajajan mukaan yhteensä noin 1 310 000 €. Kun Onnilla oli vain vanha käytetty mönkijänsä, vaati lainoppinut osituslaskelman perusteella Saaran suorittamaan tasinkona Onnille avio-oikeiden alaisen omaisuuden arvosta puolet, eli 655 000 €.
Saara ei tähän suostunut. Onni haki käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä, suorittamaan avio-oikeuden purkua osituksella. Saara vastusti, mutta koska puolisolla on oikeus saada ositus toimitetuksi ositusperusteen synnyttyä, määräsi käräjäoikeus pesänjakajaksi asianajajan toimitusjaon lopputulemasta, ja valituksen kaaduttua, maksoi omansa ja vastapuolen oikeudenkäyntikulut 40 000 € tilivaroillaan. Saara joutui tätä varten realisoimaan arvo-osuutensa sekä kesämökkinsä ja ottamaan vielä yhtiönsä osakkeita vastaan lainaa 350 000 euroa.
Saara ymmärsi vasta kaiken tämän jälkeen, että mikäli hän olisi tehnyt täysin poissulkevan avioehdon Onnin kanssa, ei tämä olisi avioerossa saanut Saaran omaisuudesta mitään.
Saara päätti painaa töitä maksaakseen velkansa pankille ja päästääkseen vielä joskus nauttimaan eläkepäivistään. Saaran yritys ei enää menestynyt, kuten aiempina vuosina, ja velkataakka niskassaan Saara pidensi työpäiviään toiminnan muuttuessa yhä kannattamattomammaksi. Saara ei kuitenkaan luovuttanut vaan panttasi vielä asuntonsa uuden luoton vakuudeksi, minkä sijoitti yhtiöönsä sen pääomittamiseksi. Talouden alamäki kuitenkin jatkui, ja Saaran vuosia kestäneiden ylipitkien työpäivien ja stressin sekä avioeron aiheuttaman katkeruuden heikentämä terveys petti verohallinnosta lähetetyn, konkurssiuhkaisen maksuvaateen sisältäneen kirjeen avaamiseen.
Pitäisikö sinunkin harkita avioehtoa?
Noin kuukauden päästä erään suomalaisen yrittäjän elämäntarinan päätyttyä entinen aviomies Onni sai eläkevakuutusyhtiöltä kirjeen. Saaran yksilölliseen eläketurvaan sisältyneen kuolemanvaravakuutuksen edunsaajaksi oli nimetty Onni. Saara ei kaiken kaaoksen keskellä ollut muistanut, että oli aikanaan nimennyt miehensä edunsaajaksi, mikäli yrittäjän elo katkeaisi ennen vakuutuskauden alkamista, eikä ollut tehnyt muutosta edunsaajamääräykseen. Onni täytti kiitollisena vakuutushakemuskaavakkeet ja vakuutuskorvauksena saamiensa varojen rohkaisemana otti yhteyttä kiinteistönvälittäjään, jolla oli tarjolla meren rantamilta, palmujen katveesta mukava kolmio Portugalissa.
Sen pituinen se.
Jos haluat varmistaa, ettei sinulle käy kuten Saaralle, olet tervetullut koska tahansa juttelemaan aiheesta lisää kanssamme.
Lue myös:
