Sirpa työskentelee asiakasvastaavana POP Pankki Järvi-Suomen Nurmeksen konttorilla. Pitkän uransa poppilaisena tehneenä hän on kokenut monenlaisia hetkiä työssään, kuten hiljattaisen siirtymisen uusiin työtehtäviin.
”Olen Sirpa Hakkarainen ja toimin asiakasvastaavana POP Pankki Järvi-Suomessa. Lähtöisin olen Pohjois-Karjalasta ja tämän hetken työkuvassani hoidan henkilö- ja yritysasiakkaiden laaja-alaisia asiakaskokonaisuuksia koko pankin talousalueella rahoituksen taustatiimissämme.
Tradenomiksi valmistuin Kuopiosta 2003 ja opintojen ohessa tein usean vuoden ajan yksittäisiä opettajien sijaisuuksia eri kouluasteilla. Pankkiuralle lähdin aikoinaan vuonna 2004 Danske Bankista, ja siitä vuoden kuluttua siirryin POP Pankki Nurmeksen konttoriin, asiakasneuvojan tehtävään. Pienessä konttorissa työskennellessä sain tehdä monipuolisia tehtäviä aina kassapalveluista asiakasneuvotteluihin, niin henkilö- kuin yritysasiakaspuolella. Tutuksi tulivat erilaiset rahoitusneuvottelut, säästämisen ja sijoittamisen taustat kuin myös pääkassan perustehtävätkin. Voisi sanoa, että tämän työn ”suola ja sokeri” on ollutkin se, että on ollut mahdollisuus tehdä työtä ja kehittää itseään laaja-alaisesti. Tieto päivittyy koko ajan ja myös työskentelytavat kehittyvät. Tätä työtä tehdään omalla persoonalla ja on tärkeää, että sitä taitoa ei kadota vaan pitää se mukana. Tämä antaa kosketuspintaa asioihin ja auttaa tunnistamaan tilanteissa mahdollisesti taustalla olevia erilaisia tekijöitä, jotka saattavat vaikuttavat kokonaisratkaisun muodostamiseen.
Koen, että elinikäinen oppiminen on osa minua ja luo motivaatiota. Vuosien varrella olen saanut työn tekemisen pohjaksi perus- ja täydennyskoulutukset pankin koulutusohjelmien kautta. Olen lisäksi saanut käydä APV1 ja Yritysneuvojan erikoisammattitutkinnon. Työn ohessa olen suorttanut avoimen yliopiston kautta opintoja, joista olen kokenut saavani taustatietoa oman työn toteuttamiseen ja toisaalta se on avannut myös uusia ajattelunäkökulmia.
Voisi sanoa, että muistoja on kertynyt parinkymmenen vuoden aikana monia. Yksi mieleenpainuvimmista kohtaaminen tulee tässä mieleen:
Pariskunnan kanssa oli sovittu tapaaminen konttorille. He saapuivat heidän kahden pienen lapsen kanssa työpäivänsä päätteeksi. He tulivat ensin kassatiskille, jossa hoidimme kassapalvelut ja kolikkolippaiden tyhjennykset sekä rahastoja koskevat toimeksiannot. Lisäksi perhe oli suunnitellut oman asunnon hankintaa, johon tarvittiin lainaneuvottelu. Perhe pohti miten se siinä ajassa onnistuisi, vieläkö lapset jaksaisivat odottaa pankissa hetken ennen kuin he lähtisivät kotiin. Meitä oli konttorissa kaksi toimihenkilöä paikalla, ja päätimme nopeasti jakaa tehtäviä. Toinen toimihenkilö jatkoi lainaneuvottelua perheen kanssa, kun taas minä siirryin lasten kanssa leikkipaikalle, jossa oli piirustusvälineitä.
Lapsista tytär oli viisivuotias ja poika oli kolmevuotias. Aluksi poika katseli minua hieman ihmeissään, mutta pian hän tuli luokseni ja osoitti luottamustaan asettumalla viereeni kun istuin pikkujakkaralla ja laittaen kätensä olkapäilleni. Hänen katseensa kertoi enemmän kuin tuhat sanaa: Hän tunsi olonsa turvalliseksi, vaikka vanhemmat eivät olleet aivan lähellä sekä luottamusta, että kyllä kaikki asiat järjestyvät.
Hetken kuluttua vanhemmat palasivat neuvotteluhuoneesta yllättyneinä siitä, kuinka mutkattomasti kaikki oli sujunut. He olivat saaneet asiat sovittua uuden kodin hankkimiseksi ja lapsetkin olivat olleet tyytyväisiä. Myös vanhempien katseesta näki, että myös heille oli syntynyt luottamus pankkia kohtaan. Tässä on yksi esimerkki arvoistamme toimia – olla läsnä ihmisten kanssa.
Tukea ja yhteen hiileen puhaltamista tarvitaan myös työyhteisössä toimiessa. Siihen tarvitaan meistä jokaista. Pankissamme olen kokenut vuosien varrella, että yhteistyöllä olemme löytäneet aina ne polut matkata yhdessä eteenpäin.
Työn vastapainoksi vapaa-ajalla vietän paljon aikaa ulkona ja luonnossa liikkuen. Kasvimaalla ja marjapensaiden parissa voi antaa luovuuden kukkia vapaasti. Minua on myös aina kiehtonut pienimuotoinen nikkarointi ja remontointi. Toki täytyy myöntää, että intoa on enemmän kuin taitoa, mutta pikkuhiljaa opetellen ja tekemällä oppien."
