Mummoni jakoi mielellään vanhan kansan talousviisauksia, kuten ”velka veli otettaessa, velipuoli maksettaessa”, ”suu säkkiä myöten” tai ”pennissä miljoonan alku”. Viipurin talon menetys, evakoksi joutuminen ja pula-aika pakottivat varmasti tarkkaan taloudenpitoon ja varovaisuuteen raha-asioissa. Mitenköhän näihin viisauksiin pitäisi tänä päivänä suhtautua?
Vilkaisu tuoreisiin tilastoihin antaa melkoisen karun kuvan vanhojen hyveiden noudattamisesta. Kotitalouksien velkaantuneisuus on noussut vuosi toisensa jälkeen uudelle ennätystasolle ja säästämisaste on puolestaan lasketellut alaspäin lähestyen nollaa. Näiden faktojen jälkeen ei enää yllätä vilkaisu luottotietotilastoihin: merkinnän saaneiden yksityishenkilöiden määrä on noussut ennätystasolle.
Olisiko meidän kaikkien siis viisainta leikata luottokorttimme (jos sellainen vielä on), ryhtyä kulutusdieetille ja laittaa kaikki liikenevät pennoset lainojen poismaksuun tai säästöön? Jos kaikki toimisimme näin, se luultavasti tipauttaisi kotimaan talouden vapaaseen pudotukseen. Jatketaanpa silti ajatusleikkiä, miten elämä yksilötasolla näillä vanhoilla opeilla sujuisi? Millaista elämä yksittäisen kotitalouden näkökulmasta olisi ilman luotonottoa?
Jos haluaisi omistusasunnon, olisi säästettävä koko asunnon hinta etukäteen. Tuntuu melkoisen haastavalta. Opiskelunkin pitäisi sujua ilman opintolainoja - joka toki voisi olla mahdollista, jos onnistuisi löytämään joustavan, opiskeluun sovitettavissa olevan työn. Toki opintojen vauhti voisi hidastua merkittävästi ja varsinaiseen ammattiin kiinni pääsy lykkääntyisi. Tyypillisesti luotolla ostettavat suuremmat hankinnat vaatisivat tiukan säästämissavotan jatkumista: auto tai vaikkapa kesämökki voisi olla toteutettavissa oleva haave vasta sen jälkeen, kunhan ensin olisi suoritettu loppuun pitkittynyt opiskelu ja säästetty etukäteen asunto.
Tällä mallilla toimimalla plussana olisi se, että talous olisi jatkuvasti ”turvattu”, eikä huolia lainanhoidosta olisi, vaikka työttömyys osuisi kohdalle. Mutta. Asioiden toteuttaminen venyisi kymmeniä vuosia myöhemmäksi.
Mitä kauemmaksi menneisyyteen mennään, sitä vaikeampaa oli tavallisille ihmisille minkäänlaisen luoton saaminen. Lainan ottamisessa koettiin myös olevan jotakin jo lähtökohtaisesti epäilyttävää. Joku ei siis tullut toimeen omillaan, vaan keplottelemalla mahdollisti oikotien parempaan elämään - ilman vuosien kitkuttelua ja säästämistä. Kai nyt vähemmästäkin syntyi kansan pariin sanontoja, jotka paheksuivat luotonottoa ja korostivat säästämisen hyveellisyyttä.
Toimivat luottomarkkinat mahdollistavat nykyihmisille paljon sellaista, josta ennen ei osattu edes haaveilla. Tai elämä ehti kääntyä iltaan ennen haaveeseen tarvittavien säästöjen karttumista – ja joskus ne säästöt taisivat jäädä vain perillisten iloksi, kun vanhoilla päivillä ne tavoitteetkaan eivät enää tuntuneet niin tärkeiltä tai toteuttamisen arvoisilta.
Luotonotossa on oltava aina tolkku mukana ja myös ikäviin yllätyksiin on hyvä olla pelivaraa esimerkiksi säästöjen muodossa. Siinä sentään mummon viisaudet ovat edelleen käypiä.
Timo Hulkko, johtaja, POP Pankki
