Sari Havas - Hyvän energian sanansaattaja
Kevään koronatilanteen takia näyttelijä Sari Havas joutui vetämään ison ruksin esitysten ja koulutusten kohdalle peruuntumisen merkiksi. Pätkätyöt ja tulojen epäsäännöllisyys ovat kuitenkin tuttuja freelancerille. — En ole vielä kovin huolissani, koska minulla on puskuria säästössä vaikeiden aikojen varalle.
Teemme haastattelun poikkeuksellisesti puhelimitse ja mietimme, miten kuvaus on turvallisinta järjestää. Poikkeukselliset ajat näkyvät monenlaisena joustona.
– Tällä on ollut valtava vaikutus alaan. Itseltäni on peruuntunut esityksiä, juontokeikkoja ja yrityskoulutuksia. Syksyn jälkeen saapuu kevät -elokuvan ensi-illan piti olla toukokuussa, mutta sitä on jouduttu myöhäistämään. Tyttäreni Asta Sveholm on siinä pääosassa ja minulla on pienempi rooli äitinä. Elokuvan on ohjannut Annika Grof. Sari toteaa, että tilanne on kaikessa vakavuudessaan vain hyväksyttävä, vaikka kesäsuunnitelmia oli niin paljon. Eikä nyt pääse Ranskan kotiinkaan käymään.
– Kuluneina viikkoina on ollut aikaa kirjoittaa Viva-lehden kolumneja, joita teen jo viidettä vuotta. Se on aina innostava pähkinä purtavaksi. Sarin kynästä ovat lähtöisin esimerkiksi Terapian tarpeessa- ja Terapian tarpeessa jälleen (2) -musiikkikomediat, jotka ovat saaneet suuren suosion ja yli 14 000 katsojaa. Koska nyt on vapautunut aikaa kirjoittamiselle, voi olla, että kahden naisen tarinasta tulee trilogia. Kalenteriin Sari toivoo merkintöjä viimeistään loppukesälle, jospa elokuussa voisivat alkaa myös uuden elokuvan kuvaukset.
Sydämeltäni olen näyttelijä
Sari toteaa, että vaikka työkalupakissa on monta roolia ja tointa, on hän syvimmiltään kuitenkin aina näyttelijä. Hän onkin tuttu monista televisio- ja elokuvarooleistaan sekä teatterin lavalta. Vahvin side on syntynyt improvisaatioteatteri Stella Polarikseen, jossa Sari on esiintynyt jo 30 vuoden ajan. Tarkoituksena on, että ryhmä nousee syksyllä lavalle Studio Pasilassa. Uusin aluevaltaus on tehty Kapsäkissä, jossa Stella Polariksen improvisoijat ovat luoneet yleisön ideoista musikaaleja. – Impromusikaaleja on ollut aivan ihana näytellä. Näitä pitää ehdottomasti jatkaa syksyllä.
Vuorovaikutuksen dynamiikkaa
Sari on löytänyt paljon tiimityöhön liittyviä yhtymäkohtia teatterista ja yritysvalmennuksista, joita hän on vetänyt jo parinkymmenen vuoden ajan. Sari puhuu mielellään työssäjaksamisesta, vuorovaikutustaidoista ja esiintymisvarmuudesta valmennuksissaan. Improvisaatio on niissä vahvasti mukana. Sari kertookin, että pienen arastelun jälkeen me suomalaiset heittäydymme usein voimallisesti harjoitteisiin. Sarin koulutusten ytimenä ovat vuorovaikutustaidot ja henkilöstön välinen dynamiikka.
Hän yrittää kaivaa esiin usein ihmisille tiedostamattomia tapoja toimia ja kohdata muita ihmisiä. Kun piilossa olevat, vuorovaikutusta häirinneet asiat nostetaan esiin, on mahdollisuus saada monta asiaa korjattua.
– Tunteet ovat näyttelijän työn voimavara ja tunteet vaikuttavat kaikkeen myös työyhteisössä. Eleet, kehonkieli ja tyylimme puhua vaikuttavat niin työyhteisön sisäiseen vuorovaikutukseen kuin asiakaskokemukseenkin.
Sari on huomannut, että kiire ja stressi vievät meitä kauemmas itsestämme ja luovat huonoa ilmapiiriä ympärillemme.
– Valmennuksen tavoitteena on, että organisaatio toimii paremmin, kun hyvää energiaa saadaan vapautettua. Näin työyhteisö saa enemmän aikaiseksi ja kaikki voivat paremmin.
Moni yllättyy, kun havahtuu huomaamaan, miten aiemmin on toimittu ja mitä syitä siihen on liittynyt.
– Työarjessa on paljon samaa kuin näyttelemisessä. Kun esimerkiksi improvisaatioesityksessä nousemme lavalle, meitä jännittää, mutta sitoudumme auttamaan toisiamme ja se synnyttää ikään kuin ihmeenä jotain ennennäkemätöntä. Kyseessä ei ole yhden henkilön suoritus vaan meidän kaikkien yhteinen teos, jossa meillä on mahdollisuus olla luovia ja yllättää itsemme, Sari tiivistää.
Ravistelu tekee hyvää
Sari kertoo käyttävänsä valmennuksessa luomumenetelmiä ja suoraa vuorovaikutusta sekä workshoptyyppistä työskentelyä. Powerpointit hän jättää kotiin, koska niiden jättämä muistijälki on hänen mielestään heikko. Enemmän jää mieleen, kun asiat käydään läpi tunteiden kautta keskustelemalla ja itse tehden.
Vuorovaikutteisessa kohtaamisessa, kuten esiintymisvalmennuksessa, on helpompi vahvistaa vahvuuksia ja kehittää heikkouksia.
– Saan porukat innostumaan harjoitteista. Otan huumorin mukaan, enkä syyllistä ketään, koska kielteiseen valokeilaan joutuminen ei vie eteenpäin. Harjoitteet auttavat muistamaan paremmin kuin pelkän puheen kuuntelu. Kun laittaa itsensä likoon, sen muistaa.
Sari kertoo, että saa osallistuneilta usein palautteen heti valmennuksen jälkeen. Ravistelu on tuntunut hyvältä, ja jo lyhyen valmennuksen seurauksena ihmiset ovat alkaneet pohtia esimerkiksi kommunikoinnin tärkeyttä. Tietoisuus tunteista tekee hyvää.
Läheisyys korostuu eristyksessä
Koronatilanne on Sarin mielestä nostanut positiivisella tavalla tietoisuuteemme kohtaamisten tärkeyden, kun olemme olleet etäällä ja eristyksessä. Hän on itse huomannut kaipaavansa seuraa, sosiaalinen nälkä kurnii mielessä.
– On hyvä, että huomaamme, kuinka arvokas toinen ihminen on. Jaksamisessa ihmisten läheisyys korostuu.
Sari kertoo, että suhde ihmisiin ja yleisöön on yksi näyttelijän työn peruskivistä. Kymmenet vuodet näyttelemistä on tarkoittanut lukemattomien tarinoiden esittämistä ja yhteisyyden tunnetta esitystilanteessa. Sitä samaa, mikä on meille geeneissä tuttua jo leirinuotioilta.
– Rakastan tarinoita. Näytteleminen on ihmisyyden tutkimista, kun pohdin, miten roolihenkilöni ilmaisee asioita, miten hän suhtautuu elämään tai millaista kehonkieltä ja eleitä hän käyttää. Katse kertoo jo niin paljon.
Työ vaatii palautumista
Koska Sarin työ on vauhdikasta ja välillä uuvuttavaakin, kaipaa hän työstä kunnollista palautumista. Silloin on hyvä olla vain rauhassa, hiljaa ja itsekseen tai läheisten kanssa. Kun tietää, että läheisillä on kaikki hyvin, luo se Sarin mieleen rauhallisen olon.
– Minulle palautumisessa on keskeistä yhteys luontoon. Asumme alueella, jossa metsä on ihan lähellä. Voin vain mennä ikkunaan ja katsoa puita. On levollista puuhastella pihalla. Tietysti rentoudun myös katsomalla elokuvia ja tv-sarjoja. Ennen luin enemmän, mutta netti ja digitaalisuus ovat valitettavasti vähentäneet juuri lukemista. Onneksi kuulun lukupiiriin, jossa voimme yhdessä jakaa ajatuksiamme. Pidimme juuri etätapaamisen seitsemän naisen kesken ja se oli aivan ihanaa, vaikkemme me niin paljon kirjasta puhuneetkaan.
Sari nauraa, että koska he ovat miehensä kanssa nuoripari, saavat he paljon voimaa parisuhteesta. Heillä parisuhde rakentuu läheisyyteen, joka alkaa jo aamulla hyvän huomenen toivotuksella. Sarista on surullista, että niin monissa vakiintuneissa suhteissa etäännytään ja kanssakäymistä ei toisen kanssa ole kuin minuutteja päivässä. Teonsanat ovat ottaneet vallan, kun oikeasti pitäisi kysyä toiselta, miltä asiat tuntuvat.
On niin paljon helpompaa kysyä, vietkö roskat vai haetko lapset harrastuksesta. – Itse ajattelen, että haluan parisuhteessa työskennellä meidän puolesta, enkä vain ajatella omaa parastani. Suhde ei voi olla kilpailua. Sari tapasi nykyisen puolisonsa neljä vuotta sitten. Kahden vuoden päästä pari meni kihloihin ja viime marraskuussa he viettivät häitä. Luonnon ja pihatöiden lisäksi pariskunnan yhteinen harrastus on liikunta ja kuntosalilla käyminen. Nyt, kun salille ei ole päässyt, on treeni vaihtunut yhteisiin pyöräretkiin.
En voi elää holtittomasti
Vuosikymmenet freelancerina ovat opettaneet Sarin säästäväiseksi. – En voi elää holtittomasti, vaan rahaa on oltava myös säästössä, koska tulot eivät ole säännöllisiä. Tämä on ollut pelastukseni ainakin toistaiseksi myös koronatilanteessa. Vielä en ole säikähtynyt.
Sari kertoo, että on tyypillinen tilille säästäjä, mutta puoliso on viime aikoina kannustanut häntä tutustumaan myös rahastoihin ja muihin sijoitusvaihtoehtoihin. Tässä Sarilla on mielestään aktivoitumisen paikka.
– Koska olen oppinut säästämään, en oikeastaan tuhlaa mihinkään turhaan. En tykkää shoppailusta, joten se auttaa asiassa. Ruokakaupassa sorrun heräteostoksiin. Näinä eristyksen viikkoina olen opetellut tekemään verkko-ostoksia, ja se on vaikuttanut yllättävänkin helpolta.
– Tykkään matkustella, joten olen aina valmis sijoittamaan siihen rahaa. Ulkomailla poikkean putiikkeihin, mutta aika harvoin kuitenkaan ostan mitään.
POP Koivunlehden viiden euron ja viiden miljoonan kysymykset olivat Sarista hauskoja, koska hän on toisinaan itsekseen tuumaillut, mitä tekisi, jos saisi lotosta muutaman satasen tai jopa kolme miljoonaa. – Kyllä minä voisin ottaa vastaan viisikin miljoonaa. Ei se ahdistaisi, hän nauraa.
Ilmestynyt POP Koivunlehdessä 2/2020
Teksti Johanna Pelto-Timperi
Kuvat Sebastian Ratu