Yrittäjä Satu Aarnio takoo, kun rauta on kuumaa. Juontokeikat, tv-ohjelmat ja yritystilaisuudet seuraavat toistaan. Rauhoittumisen ja rentoutumisen paikka on hänelle suomalainen metsä. Kunpa vain pian sataisi lunta! Silloin talvinen metsä on kauneimmillaan.
Satu Aarnio tunnetaan paremmin tyttönimellään Tuomisto. Hänet muistetaan Miss Suomena vuodelta 2008 sekä Tanssii tähtien kanssa -ohjelmasta, jonka hän voitti vuonna 2009. Tänä syksynä TV5 on lähettänyt hänen vuoroviikoin juontamaansa Elixir-liikuntaohjelmaa. Juontajan tehtävät ovatkin hänen yrittäjyytensä ydintä.
– Perustin ensimmäisen yritykseni jo hieman ennen missivuotta, jotta voisin hoitaa sen kautta juontoja promootiotöitä, kuvauksia ja mallin töitä. Misseys ei ollut minulle unelman toteutuminen vaan tapa edistää uraani. En kuitenkaan osannut silloin kuvitella, että tuo käytännön syistä tehty ratkaisu kantaisi näin kauas.
– Minulla on ollut hyvin töitä tarjolla. Perustin pari vuotta sitten toisen yrityksen, PR Mainion, jonka kautta välitän henkilökuntaa myynninedistämistehtäviin. Olen nyt aikeissa kasvattaa ja laajentaa vähitellen toimintaa myös tapahtumatuotannon puolelle, Satu kertoo.
Satu on kotoisin Viialasta, ja hän ollut mukana työelämässä 13-vuotiaasta alkaen. Nuori Satu sai esimiehiltään niin kannustavaa palautetta, että siirtymä yrittäjäksi tuntui luonnolliselta.
– Alalla menestyminen vaatii, että teen kaikki työt 110 lasissa. Jo isäni neuvoi tekemään kaiken niin hyvin, että muut eivät pysty samaan. Silloin kukaan ei voi viedä töitä nenäni edestä. Tätä olen yrittänyt noudattaa. Kun asenne oli tämä, itselle tekeminen yrittäjänä tuntui luontevalta.
– Yrittäjyys sopii minulle. Jaksan tehdä pitkääkin päivää, koska olen oman itseni herra ja päätän työajoistani ja lomistani itse. Hienoa on myös työn vaihtelevuus, hän sanoo.
Turvallisuus tärkeää
Satu on rationaalinen ja järkevä taloudenpitäjä niin työssä kuin vapaallakin. Kuten yrittäjä- ja uusperheissä usein on tapana, on Sadulla ja hänen puolisollaan erilliset varat ja pankkitilit, vaikka koti onkin yhteinen.
Aarniot asuvat omakotitalossa Espoon Nuuksiossa luonnon keskellä. Perheeseen kuuluvat puolison teini-ikäiset tyttäret, jotka asuvat vuoroviikoin äitinsä ja isänsä luona. Mukana temmeltää myös kolme koiraa.
– Tuloni vaihtelevat paljonkin kuukaudesta toiseen, mutten elä yli varojeni. Joulukuu on minulle lomakuukausi, jolloin tulovirrat ovat vähäisiä. On hienoa, kun tietää, että pärjään omillani.
Sadulle taloudellinen turvallisuus on myös tärkeää. Hän ei tee tarkkoja talousarvioita, koska tilanne voi muuttua milloin tahansa.
– Olen kuitenkin järkevä ja mietin asioita. Teen laskutukseni itse ja seuraan tulevia ja lähteviä rahavirtoja. Tiedän koko ajan, paljonko minulla on rahaa tilillä.
Järkevää hemmottelua
Satu kertoo olevansa tarkkana esimerkiksi ruokaostoksilla. Vaatteisiin pitää kuitenkin työn takia sijoittaa.
– Lellin myös koiriamme. Viiden kuukauden ikäinen karkeakarvainen saksanseisojamme Winston saa liiankin usein leluja ja herkkuja, Satu tunnustaa.
Aarniot hemmottelevat toisiaan järkevillä ostoksilla. Satu kertoo esimerkin: Kun työt Ski Expossa olivat ohi, hän palkitsi itsensä ostamalla erittäin laadukkaan aluskerraston ja paksut toppahousut. Ne jalassa olisi mukava seistä passissa peurajahdissa.
– Ostin myöhemmin myös miehelleni samanlaisen setin. En hanki mitään siltä varalta, että jos joskus tarvitsisin, vaan käyttötarpeen mukaan, Satu kertoo.
Metsä rauhoittaa
Metsästys on Sadulle tuttua jo lapsuudenkodista. Hänen veljensä on ammatiltaan riistanhoitaja. Satukin harrastaa metsästystä. Sekä pien- että suurriistan metsästys on hänelle tuttua. Eniten hän pitää linnustamisesta, mutta lähtee usein miehensä kanssa myös peurajahtiin.
– Ampuminen ei ole metsästyksessä se juttu. Siinä on niin paljon muutakin.
Metsällä on uskomattoman voimaannuttava ja rauhoittava vaikutus, joten liikkuminen luonnossa on ihan parasta terapiaa. Jos saan valita, en viihdy tunteja istumassa passissa, vaan mieluummin liikun metsästäessäni.
Metsästys on Sadun mielestä hyvä harrastus myös naisille juuri metsässä liikkumisen takia. Kaupungissa asuessa on helppo vieraantua luonnosta niin, että metsässä alkaa pelottaa. Se on sääli.
– Kun asuin 10 vuotta Helsingin keskustassa, kuvittelin, että puisto on luontoa, mutta oikea metsä on enemmän. Kun metsä on niin tuttu, ettei sinne enää pelkää mennä yksin, siihen alkaa luottaa. Silloin sieltä löytyy paljon asioita ja olosta voi nauttia, Satu tähdentää.
Lunta ja takkatulta
Metsästys on myös tapa hankkia luonnonmukaista lähiruokaa pöytään.
– Emme osta lihaa kaupasta. Jouluna meillä on tarjolla ainakin sorsaa, fasaania ja hirveä. Vanhempi veljeni kalastaa, joten nautimme luonnon antimista monipuolisesti. Osaan suolistaa saaliini itse, mutten juurikaan hääri keittiössä lihan parissa. Lihan käsittelystä vastaa mieheni, ja itse valmistan lisukkeet, Satu kertoo.
Saunominen ja ruokailu pitkän kaavan mukaan ovat olennainen osa perheen jouluaaton ohjelmaa. Sadun rakkain jouluruoka on lanttulaatikko, jonka hänen äitinsä maustaa lapsuudelta maistuvaksi.
– Takkatuli luo lämmintä tunnelmaa. Meillä on joulukuusi, muttei ylenpalttista koristelua. Lahjatkaan eivät enää ole tärkeitä. Paras lahja on se, kun ollaan läheisten kanssa yhdessä, valmistellaan ruokia ja katetaan pöytää, syödään ja jutellaan kaikessa rauhassa.
Erityisen hienoa Sadun mielestä olisi, jos Espooseenkin saataisiin jouluksi lunta. Metsään tulisi valoisaa, ja voisi lähteä pitkille lenkeille koirien kanssa.
– Avaan ikkunan aamulla ja nuuhkaisen talvista ilmaa. Rakastan lumen tuoksua, ja tunnen nenässäni, paljonko on pakkasta. Kun läheinen järvi jäätyy, sinne avataan retkiluistelurata. Olisi taas hienoa päästä jäälle, Satu haaveilee.
