Googlaamalla voi löytää Pappilankankaan hiihtomajan sivut, mutta vasta paikan päällä käyminen auttaa ymmärtämään, miksi puskaradiot ylistävät tätä paikkaa. Vuonna 1961 avattu maja rakennettiin aikanaan ”kökkätyöllä” ja sen rakennusaineet kerättiin Komsin kylän taloista. Kökkä- eli talkoohenki on edelleen vahvaa Pappilankankaalla ja sen toimintaa jo yli 30 vuotta vapaaehtoispohjalta pyörittäneessä Viljanmaan pariskunnassa.
– Pappilankankaan hiihtomaja ja sitä ympäröivä kangasmetsä tarjoavat hyvät liikuntamahdollisuudet erilaisille liikkujille. Täällä on monipuoliset lenkkimaastot ja talvellakin Veikko ja muut talkoolaiset ovat ajaneet tänne kolmisenkymmenen kilometrin verran latuja. Lapsille on oma Muksujen Metsä ja omia eläin- ja satuhahmoteemaisia latuja. 18-reikäinen frisbeegolfrata on tuonut vierailijoita tänne aina Vaasaa myöden. Majalla voi myös järjestää monenlaisia juhlia, vaikkakin korona on niiden järjestämistä nyt hieman rajoittanutkin, kertoo Kaisu Viljanmaa.
Ennen eläkkeelle jäämistä perhepäivähoitajana toiminut Kaisu keksii ja kehittää Papinkankaalle vuosittain jotain uutta. Miehensä Veikko vastaa toteuttamisesta joskus hetken ideoita kypsyteltyään.
– Olemme molemmat sellaisia tekemiseen ryhtyviä ihmisiä. Tutustuimme aikoinaan majaan ja Teuvan Rivakan Komsin kirkonkylän kyläjaoston ihmisiin, kun ensimmäinen lapsemme Veli-Matti alkoi hiihtää. Sitten syntyi tytär ja hänen kanssaan käytiin majalla ja sen tapahtumissa. Myöhemmin aloin hoitolasten kanssa miettiä erilaisia pikkujouluesityksiä, joita on esitelty majalla. Kun Pappilankangasta aiemmin vetänyt pariskunta jäi pois, lähdimme mielellämme jatkamaan toimintaa. Joskus sitä miettii, että miten sitä onkin työn lomassa kaikkea ehtinyt, kun yhdessä välissä Veikolla oli vielä vuorotyö, mutta tämä on myös antanut meille valtavasti positiivista energiaa, minkä avulla jaksaa, Kaisu muistelee ja kiittelee vuolaasti kyläjaoston vapaaehtoisia sekä yhdistyksiä ja yrityksiä, jotka osaltaan ovat mahdollistamassa paikan toimintaa. Esimerkiksi POP Pankki Suupohja on yksi paikan aktiivisia tukijoita.
Pappilankankaalla välittyy aito välittäminen
– Ennen koronaa meillä oli Veikon kanssa tapana halata kaikki Pappilankankaalle tulevat, oli kyse liikkujasta tai makkaranpaistajasta. Meistä on tärkeä olla läsnä toiselle, huomioida tämä ja antaa hänelle aikaa. Kohtaamiset eivät ole välttämättä pitkiä, vaihdetaan kuulumiset ja sitten toivotetaan hyvät jatkot. Joskus taas olen saattanut istua jonkun kanssa majan pöydän äärellä ja jutella aina itkuun asti, sanoo Kaisu Viljanmaa.
– Meillä on täällä majan seinällä säännöt lapsille, miten käyttäydytään ja myöhemmin laitoimme säännöt myös aikuisille, esimerkiksi siitä, kuinka olla välillä stressaamatta. Ehkä myös se, että täällä ollaan osa yhteisöä, heijastuu välittämisenä niin luonnosta kuin toisista eikä meillä ole ollut toisille huutelemisia tai esimerkiksi frisbeegolfaajiin usein yhdistettyä roskaamista.
– Pappilankankaasta ja sen tapahtumista on monelle tullut sellainen ulkoliikuntapäivä, jota odotetaan koko perheen ja jopa suvun voimin. Meillä on perinteisesti järjestetty noin 15 tapahtumaa, joista 7–8 on nappulahiihtoja. Ajanotolla ei ole näissä tapahtumissa niinkään merkitystä. Kaikki saavat mitalin ja sitten niiden kanssa usein päädytään laskemaan pulkkamäkeä, naurahtaa majan emäntä.
– Koronan vuoksi maja on viime vuonna ollut kiinni, mutta olemme silti järjestäneet joitakin ulkoilmatapahtumia. Silti polut ja nyt ladut ovat olleet aktiivisessa käytössä. Meillä onkin Veikon kanssa oma arvuuttelukisamme siitä, paljonko kulloinkin autoja on parkissa. Närpiöläiset ovat erityisesti löytäneet tämän paikan nyt korona-aikaan ja olen tässä opiskellut hieman ruotsia ja Facebook-sivujemme takia englantiakin, kertoo Kaisu Viljanmaa.
Suupohjan positiivisin miettii, mihin projektimaailma vielä johtaa
Valoisuus ja auttavaisuus huokuvat Viljanmaan pariskunnasta. Joskus suurella sydämellä työtään tekeväkin saa kielteistä palautetta.
– Eihän elämä aina ole helppoa ollut. Se, kun olen tämmöinen ideoija, on voinut välillä synnyttää kateuttakin ja ilkeää puhetta, mutta me Veikon kanssa haluamme lähtökohtaisesti käsitellä asioita hyvän kautta. Myös se, että olemme voineet jakaa pahan mielen yhdessä, on tuonut sen, että kyllä me vielä tässä jatketaan ja yritetään. Voimia on antanut lisäksi Suupohjan positiivisimmaksi nimeäminen. Se oli kyllä täysi yllätys, kuten myös saamani äänimäärä.
Kaisu Viljanmaa ymmärtää hyvin ihmisten kokemia paineita niin yksityiselämässä kuin työpaikoilla. Pappilankankaan lisäksi hän on ehtinyt olla mukana myös seurakunnan ja POP Pankki Suupohjan hallintoneuvoston toiminnassa.
– Olen todella iloinen siitä, että POP Pankki on voittanut Suomen Paras pankki -tutkimuksen, etenkin kun on nähnyt, miten esimerkiksi konttoreita on jouduttu lopettamaan. On tärkeää, että ihmisiä ehditään opastamaan ja auttamaan pankkiasioissa. Täällä maalla avun antaminen on osa yhteisöllisyyttä. Oma tyttäreni on auttanut minua hoitamaan pankkiasioita tietokoneella, voin myös aina soittaa pankin tutuille työntekijöille, jos tarvitsen apua.
– Arki tuntuu koostuvan yhä enemmän erilaisista projekteista ja hankkeista. Pankkitoimihenkilöiden ja seurakunnan työntekijöiden pitää koko ajan opetella jotakin uutta ja tämä on vaarassa syrjäyttää sen, mihin aikaa pitäisi oikeastaan käyttää eli siihen, että ollaan läsnä toiselle ihmiselle.
– En tiedä, juontuuko tämä valtavasta byrokratiasta vai lyhytjänteisestä some- ja nettimaailmasta. Tuntuu siltä, että asioiden lyhytikäisyys sekä se, että opitaan olla viemättä asioita loppuun asti, on tehnyt sen, että ihmisiä on vaikea saada lähtemään mukaan esimerkiksi kunnallispolitiikkaan ja vapaaehtoistyöhön. Huomasin jo perhepäivähoitajana, miten lyhytjänteisyys heijastui lapsiin keskittymisvaikeuksina. Joskus teki mieli sanoa kaikenlaista suunnitteleville vanhemmille, että ei teidän tarvitse tehdä tänään enää mitään. Riittäisi hyvin, jos vaikka katsoisitte vain lastenohjelmaa yhdessä.
