Onko käteinen yhä kuningas?

Viikkorahalla vanhempani pyrkivät opettamaan minulle rahan arvoa, karkkipäivällä taas malttia sokerin kanssa. Näin jälkikäteen ajatellen käytäntö oli hyvä ja aika monessa perheessä noudatetaan viikkorahaa ja karkkipäivää nykyäänkin.  

Hieman poikkeuksellisesti sain viisimarkkasen käteeni heti viikon alussa ja vahdin sitä visusti lauantain karkkipäivään asti. Rahankäytön sääntöjä ei kuitenkaan oltu määritetty kovin selkeästi, vaikka juuri karkkien kohdalla pitäisi olla yksiselitteinen. Mikään ei etsi säännöistä porsaanreikiä yhtä nopeasti kuin karkinhimoinen lapsi.  

Kriisi alkoi kehkeytyä, kun sain mummolta nimipäivälahjaksi kymmenen markkaa. Rahat olivat minun, joten esikoululaisen varmuudella kuvittelin voivani päättää oman varallisuuteni käytöstä. Käytin rahat herkutteluun - skandaalimaisesti keskellä viikkoa!  

Olin tietysti väärässä, sillä en ottanut huomioon karkkipäivää koskevaa erillispykälää, jonka mukaisesti karkkipäiväsääntö koskee kaikkea rahankäyttöä, ei pelkkää viikkorahaa.  

Onneksi väärinkäytöksestä seurasi vain nuhteita ja seuraavan virallisen karkkipäivän menetys. Sain viikkorahan normaaliin tapaan, mutta koska karkkipäivä oli peruttu, raha pistettiin säästöön. Menetin hetkeksi omien kassavarojeni hallintaoikeuden. 

Karkkipäiväskandaali mietitytti minua pitkään. Aloin tajuta, että raha oli jotain enemmän kuin kukkarossa kilisevät kolikot. Rahankäyttöä säätelivät näkymättömät lait, joihin en itse voinut vaikuttaa. En voinut ostaa merkkareita silloin kun mieli teki, vaan hankinnat oli budjetoitava ja tehtävä yhdessä varainhoitajani kanssa. 

Oivallus on helpottanut myöhempää taloudenhallintaa merkittävästi.  

Rahankäytössä monia asia on muuttunut noista päivistä. Pankkikirjoja ei enää ole ja pankkiasiat hoidetaan muutenkin etupäässä verkko- tai mobiilipankissa. Tähän asti käteinen on silti pitänyt pintansa. Sen nostotapa vain on muuttunut; palkkaa ei enää makseta käteen, vaan raha liikkuu sähköisesti tilille ja nostetaan lompakkoon automaatilta tai kaupan kassalta – yhä harvemmin pankin konttorista.  

Maksaminen on muuttunut kaikkein eniten ja sitä myötä myös käteisen asema maksun ykkösvälineenä. Kaupassa ostokset maksetaan useimmiten kortilla ja entistä useammin lähimaksulla, joka on nopeuttanut kassalla asiointia. Ruotsissa ja Tanskassa on kuulemma liikkeitä, joissa ei voi enää edes maksaa käteisellä. Mobiilimaksut ja viikkorahakortitkin tekevät tuloaan. 

Digisukupolvelle kilisevät kolikot ja kahisevat setelit alkavat auttamatta näyttää likaiselta muinaismuistoilta. 

Kaikilla ei silti ole mahdollisuutta tai halua käyttää mobiilisovelluksia, kortteja tai verkkopankkia. On myös hyviä syitä käyttää käteistä, yksi tärkeimmistä on yksityisyyden suojelu raha-asioiden hoidossa.   

Mobiililompakot, verkkopankit ja maksukortit ja ovat kuitenkin käytettävyydeltään ja toimintavarmuudeltaan jo niin huippuluokkaa, että arjen maksamiseen ja asiointiin käteistä käyttää yhä harvempi. Itsekin lasken kolikoita entistä harvemmin. Omalla kohdallani muutosta edisti ennen kaikkea lähimaksamisen tulo.

 Jos todella haluat opettaa lapsellesi rahan käyttöä ja kärsivällisyyttä, anna hänelle viikkoraha käteisenä. Paina kolikot tiukasti kämmeneen, katso silmiin ja sano lempeästi: "Nämä ovat sinun. Voit tehdä niillä mitä itse haluat, käyttää ne mihin haluat, ja milloin haluat." 

Mutta karkit syödään sitten vasta karkkipäivänä! 


Tuomo Karvonen
Kirjoittaja on seitsemänkymmentäluvun avainkaulalapsi