POP Pankki Lapuan pankinjohtaja Jaakko Hietala sparraa alaisiaan pankissa ja valmentaa vapaa-ajallaan 10-vuotiaita koristyttöjä tyttären joukkueessa. Juttelimme Hietalan kanssa esimiehen ja urheiluvalmentajan tärkeimmistä ominaisuuksista.
‒ Vauhdilla muuttuvassa pankkimaailmassa työn tekemistä on koko ajan tehostettu, minkä lisäksi toimihenkilöille tulee paljon uutta opeteltavaa nopeassa tahdissa. Tämä vaatii kaikilta paljon, Hietala toteaa.
Sparraaja ja suunnannäyttäjä
Miten Hietala oikeastaan päätyi pankkialalle?
‒ Ei se aina ihan itsestään selvää ollut. Kun valmistuin Turun Kauppakorkeakoulusta, laulu kiinnosti ja ammattilaisuus kävi mielessä. Lentäjän urastakin haaveilin. Lopulta ammatinvalintaan vaikutti kaipuu kotiseudulle ja mietin, mitä voisin tehdä Lapualla. Niin päädyin pankkiin.
Pankinjohtajana Hietala on monipuolinen, kiitos pitkän pankkialan kokemuksen.
‒ Pankkiurani aloitin kesätyöntekijänä täällä Lapuan Osuuspankissa. Sen jälkeen kokemusta onkin kertynyt niin Turusta, Helsingistä kuin Lapualta. Olen hoitanut päivittäisasioita, toiminut rahoitusneuvojana ja sen jälkeen siirryin yritysrahoituksen puolelle. Konttorinjohtajana olin Seinäjoella ennen kuin palasin Lapualle.
Esimiehenä Hietala haluaa ennen kaikkea olla sparraajan roolissa ja suunnannäyttäjänä. Kannustamassa ja tukemassa, kun sille on tarvetta. Alaisille on kuitenkin tärkeää antaa myös vapauksia toimia oman näkemyksen mukaan.
‒ Alaiseni osaavat vaatia esimieheltään paljon, sillä he ovat itsekin esimiehiä. Näen, että hyvä esimies on oikeudenmukainen ja mahdollisimman paljon läsnä. Lisäksi esimiehen tehtävä on toimia ongelmien ratkaisijana tilanteissa, joissa tiimi ei pysty löytämään ratkaisua omin neuvoin.
Esimiestyö kuin koripallovalmennusta?
Puhutaanpa välillä koripallosta ja ennen kaikkea koripallovalmentamisesta.
Hietala hurahti korikseen 12-vuotiaana, kun paikallinen koripallojengi Korikobrat aloitti toimintansa Lapualla. Treenaaminen jatkui parikymppiseksi asti, kunnes opiskeluaikana Hietala siirtyi ”höntsäkorikseen” eli lähinnä pitämään hauskaa lajin parissa. Kolme vuotta sitten Hietalan tytär innostui lajista, mikä toi myös isän takaisin kentille ‒ tällä kertaa valmentajan roolissa.
‒ Ajattelin, että koska minulla on vahva lajipohja, voisin hyvin toimia seurassa valmentajana. Nyt on neljäs vuosi käynnissä. Lisäksi menin pari vuotta sitten seuran hallintopuolelle mukaan ja tällä hetkellä olen hallituksen puheenjohtaja, Hietala kertoo.
Urheilua fanittava toimittaja ei voi olla utelematta, onko Hietala huomannut yhtäläisyyksiä urheiluvalmennuksen ja esimiestyön välillä. Pienen pohdinnan jälkeen yhtäläisyyksiä löytyy, vaikka sparrattavat ‒ tyttöjuniorit ja pankin esimiehet ‒ ovatkin toki aivan eri maailmoista.
‒ Kyllä palautteen antaminen on sekä valmentajana että esimiehenä tärkeää. Ja tasapuolinen pitää olla riippumatta siitä, minkälaista tiimiä valmentaa. Koripallo on joukkuelaji, ja myös täällä pankissa on toimittava joukkueena. Yksin ei kukaan pärjää.
Lopuksi Hietala innostuu pilke silmäkulmassa pohtimaan yhtäläisyyksiä myös toisen rakkaan harrastuksensa, suunnistuksen, ja tiimin vetämisen välillä.
‒ Esimiehenäkin pitää olla koko ajan kartalla. Ja kun rastille tai tavoitteeseen on päästy, ajatusten pitää olla jo seuraavalla rastilla ja reitin selvänä. Sokkona ei kannata lähteä suihkimaan mihinkään.
