Rahoituspäätös perustuu kahteen näkemykseen: pääosin tilinpäätösanalyysistä saatuihin tunnuslukuihin mutta myös asiakkaan ja tämän kokonaistalouden tuntemisesta muodostuvaan käsitykseen asiakkaan kyvystä hoitaa vastuut.
Muita seurattavia asioita ovat muun muassa hakijan maksuvalmius, esimerkiksi kassan riittävyys. Vuositasolla tilanne saattaa olla kunnossa, mutta kuukausitasolla voi olla isojakin eroja eri tuotantosuuntien välillä. Saattaa olla myös kuukausia, jolloin kyky hoitaa maksuja on käytännössä nolla, ja tämä tulee kokonaiskuvassa huomioida. Myös tilan pitkäjänteinen suunnitelmallinen kehittäminen ja järkevä investointihistoria vaikuttavat päätökseen.
Jokainen investointi tulee miettiä huolella, koska yksikin hätiköiden tehty, jossain määrin tarpeeton tai ”väärä” investointi voi johtaa tilanteeseen, jolla vaarantuu tilan tulevien vuosien rahoitusmahdollisuudet tai pahimmassa tapauksessa koko tilan olemassaolo. Myös investoinnin koko, jonka tila voi sietää, on pienentynyt oleellisesti.
Eri pankkiryhmillä on omat käytäntönsä arvioida luottotilannetta.
Jossain määrin yleisluontoinen perusperiaate, jonka kautta luotonhoitokykyä arvioidaan ensi vaiheessa, on käyttö-kate. Siitä voidaan arvioida, riittääkö tilan liikevaihto, eli toisin sanoen kaikki tulevat rahat, muuttuvien kulujen jälkeen veroihin, lainojen lyhennyksiin ja korkoihin.
Vähimmäisvaatimuksena on, että liikevaihdon pitää riittää. Tällöin tosin ei yrittäjän omaksi palkaksi jää mitään, vaan töitä tehdään palkatta. Toinen oleellinen seikka onkin yksityistalouden vaatima osuus. Käyttökatteen päälle tulisi jäädä sopivan verran tuloja kattamaan yksityistalouden arkimenot, jotka arvioidaan hakemusvaiheessa hakijan perhetilanteen mukaan.
Edellä mainittuja osatekijöitä arvioiden ja painottaen muodostuu kokonaiskuva hakijasta ja hankkeen rahoituskelpoisuudesta sekä samalla myös hakijan riskiasemasta, joka vastaavasti vaikuttaa rahoituksen hintaan ja saatavuuteen.
Teksti: Mikko Yli-Kuivila
