Huh hellettä! Vaikka aurinko ei juuri nyt porotakaan, Helsinki Cupin katsojillakin on lämpöiset oltavat, puhumattakaan kentällä pallon perään spurttaavista pojista ja tytöistä. Perinteinen Helsinki Cup järjestetään tänä vuonna jo 43. kerran ja mukana on huimat 1300 joukkuetta ympäri maailman.*
Käpylän kentillä käy vilske. Kun yksi matsi loppuu, seuraava alkaa ja pelikenttiä näkyy vaikka kuinka monta. Valmentajilla ja huoltojoukoilla on tekemistä, kun he luotsaavat pelaajiaan oikeaan aikaan oikeisiin paikkoihin ‒ niin kentällä kuin sen ulkopuolellakin.
Kahdeksanvuotiaat Roope ja Luka ovat hyvät kaverukset ja juuri valmistautumassa seuraavaan peliin. Roope vaihtaa lenkkarit nappiksiin ja asettelee säärisuojat ja futissukat paikoilleen.
Vielä hikinauhat molempiin ranteisiin ja sitten menoksi! Luka tuumaa, että samanlainen hiuspanta, joka hänellä itsellään on, voisi sopia Roopenkin tyyliin.
Tällä kertaa Roopen ja Lukan joukkue EBK on huimassa vireessä ja vastustajajoukkue kaatuu lukemin 9-1. Pelin jälkeen kätellään rehdisti ja heitetään vielä nopeat flossaukset päälle.
‒ Tämä on toinen tai kolmas Hesa Cuppi mulle. Futista olen pelannut ainakin neljä vuotta, muistelee Luka.
‒ Mä olen pelannut kaksi ja puoli vuotta ja tämä oli toinen Hesa Cup, Roope kertoo.
Hyväkin joukkue voi hävitä huonommalle
Molempien mielestä Helsinki Cupissa on kivaa olla oman joukkueen kanssa ja pelata matseja. Hienoa on, kun tulee maali.
Roope kertoo, että edellisenä päivänä maaleja tuli useampi ja Luka kuvailee, miten ekassa pelissä maali syntyi vähän huonolla osumalla, mutta nopean reagoinnin ansiosta.
‒ Mutta kyllä mä tiedän, että reenata pitää paljon, Luka painottaa.
‒ Hyväkin joukkue voi hävitä huonommalle, vähän niin kuin MM-kisoissa Espanja hävisi Venäjälle. Ei voi aina tietää, miten käy, Luka jatkaa ja osuu pohdinnoissaan naulan kantaan. Yllätyksiä voi tulla aina!
Molemmat pojat myöntävät jännittävänsä pelejä etukäteen, mutta kyllähän pieni jännittäminen urheiluun kuuluukin.
Voitetun matsin jälkeen koko joukkue kokoontuu kuuntelemaan vielä valmentajan palautteen.
‒ Hyvin pelasitte, mutta muistakaa, että maalit eivät ole aina se tärkein juttu, vaan hyvät syötöt ovat vähintään yhtä tärkeitä.
Lyhyen palaverin jälkeen pojat keräävät kimpsunsa ja kampsunsa. Seuraava peli on luvassa vasta huomenna ja vastustajajoukkueen taso selviää sitten kentällä. Täysillä mennään pelaamaan joka tapauksessa!
